saikulla sairaalassa

27.9 Lauantai

Huh huh, ensimmäiset kaks viikkoo topissa tuli tehtyä joka päivä töitä, pari 14 tuntista päivää seassa, Kolmessa viikossa kaks "vapaapäivää" ja kun piti olla viikonloppu vapaa ekaa kertaa kuukausiin, kroppa petti ja piti lähtee acutaan. Olin just päässy tallille, olin laittamassa hevoselle satulaa selkään kunnes tuli tunne että nyt pitää lopettaa, henki ei enään yksinkertaisesti kulje vaikka olin ottanut avaavaa astmalääkettä 20 min ennen tallille lähtöä ja vielä toisen kerran tallin pihassa. Hengityksestä tuli tosi työlästä, samanlaista kuin kahtena edellisenä iltana juuri kun olin tallilta lähtemässä. Bricanyl 0,5mg, avaava astmalääke ei enään auttanut niinkun oli jo 17 vuotta auttanut, vaan lievensä oireita vain vähän niin että jouduin silti haukkomaan joka henkäyksen keuhkoihini happea, olo oli kuin kalalla kuivalla maalla.

Otin hevoselta suojat pois jaloista ja vein varusteet kaappiin, istuin tallin terassille kunnes talli kaveri tuli kysyyn ''että onko kaikki hyvin? '' Vastasin vaan että ''vähän varmaan flunssaa, maanantaina varmaan lääkääriin''. Toveri katto epäilevästi ja sano että ''ethän sää pysty ees kunnolla hengittään..'' Olin hetken hiljaa ja sanoin vaa ''niiii..'' Lähin tallin pihasta ja soitin neuvonta- ja ajanvaraus numeroon josta ne sano että acutaan suoraan vaikka halusin maanantaille omalääkäri aikaa, sanoin vaan että kai se on sitten mentävä. Ajatus oli että saan vaan spiraa ja ne lähettää kotiin sen jälkeen niikun ennenkin,. 18.30 Olin acutan pihassa ja 19.15 pääsin esitutkintaan, tosin suoraan lääkärille enkä sairaanhoitajalle kun happisaturaatio oli 74 vastaanotolla.

Ystävällinen tohtori kuunteli mun keuhkot ja kyseli että koska oireet on alkanut. Maanantaina alkoi nuha, joka loppui keskiviikkona kun alkoi yskä. Astma alkoi oireilla yskän aikaan, mutta olin jo maanantaina nostanut hoitavan astmalääkkeen Innovairin kolmeen suihkaukseen kahdesti päivässä ja aloitin tabletti kortisonin Predisolonin 20mg. Tiedän etukäteen miten lääkkeiden kanssa toimitaan kun tuntuu että on tulossa joku pöpö että olo olisi siedettävä.

Sain ensiavuksi Ipramol 0,5mg/2,5ml spirasta ja tunnin jälkeen lääkäri kuunteli mun keuhkot uudestaan, ei selkeetä parannusta. Lääkäri lähetti mut keuhkokuviin, labralähetteitä ja lisää saturaatiomittausta. Kuvista ei löynynyt muutoksia vuoden takasiin kuviin verrattaessa, ja pika CRP oli 21. Ei siis mitään varsinaista syytä löynyt millekkään. Sain toisen samanlaisen spira annoksen ja lääkäri kuunteli 20minuutin päästä mut uudelleen. Ei muutosta, rohisin ja vinguin vain. Tässä vaiheessa sain kortisoni injektion pakaraan ja lääkäri halusi aloittaa kuitenkin Amorion kuurin, vaikka virusta epäilikin. Lääkäri päätti lähettää mut tarkkailuun ja sisätautilääkärin juttusille.

Kello n23.30 saavuin tarkkailuun ja sain heti sairaalapaidan päälle ja mut kytkettiin monitoreihin, se oli jännää. Monitorista kattelin tarkkaan sydänkäyrää, jossa tuli minuutin sisällä 5-20 kammion lisälyöntiä. Pyysin saada siittä tositteen jonka annan täältä päästyäni omalääkärilleni joka oli skeptinen mun sydän peräisiin kertomuksiin. Nyt mulla oli sille mustaa valkosella. RR mulla tavallista korkeempi, n. 140/80, yleensä tottunut siihen että molemmat luvut on alle sataa levossa. Happisaturaatio parhaimmillaan 86.

Just kun olin päässyt pieneen horrokseen niin labratäti tulee ottamaan musta verikokeita, kaiken maailman putkiloita ja lasipillejä joita en ollu ennen nähnykkää. Kyselin että mitä se musta ottaa, ja sano ettei se tiedä ittekkään kun ei oltu vielä kaikkea päätetty mitä tutkitaan. 7 pulloa verta ja monta  pienen pientä lasiputkea myöhemmin saapui EKG kone ja otettiin käyrää, katselin hoitajan ilmettä ja tiesin että joku on vialla. Hoitaja kutsui lääkärin ja lääkäri sano että '' aikamoista rumbaa''. Leposyke oli lähes 100 ja tasaista ja selkeetä rytmiä ei oikeen kuulemma ollut. Mitään akuuttia hätää ei kuintekaan ollut ja tilanne pantiin seurantaan. Syke kuitenkin alkoi pikku hiljaa tasaantua ja kammiolyönnit hieman rauhoittua, niitä tuli enään pari kappaletta minuutissa. Lääkäri teki päätöksen lähettää mut osastolle.

Nukahdin taas ja 3.34 sairaanhoitaja tuli herättämään ja kertoi että nyt mentäisiin osastolle. Sain sairaalapuserooni sopivat housut ja laikkari tuli saattamaan mut KEI2 osastolle. Osastolla sain heti happiviikset ja happen anto aloitettiin 2-litraa minuutissa, sain vielä kerran spiraa kunnes pääsin takaisin nukkumaan.





28.9

Aamu alko verikokeilla, sokerit ja joitain laskimo näytteitä, taas niitä pieniä lasisia putkia joilla kuulemma tutkitaan veren kaasuja ja ph arvoja, taas kovin jännää.Sitten tulee sairaanhoitaja, spiraa ja happisaturaatio sen jälkeen 89, happea nostetaan 3litraan minuutissa. Sokereista ei sanonut mitään, lievästi koholla kuulemma. Lääkärin kerrotaan tulevan myöhemmin, tosin se ei ole osaston omalääkäri, vaan päivystävä tohtori kun on viikonloppu.

Aamiainen tuli, neljän viljan puuroo, leipää juuston, kurkun ja jokun ihmemargariinin kera, maitoo, mehua ja vettä. Lääkettä. Hyi. Aamiaisen jälkeen tuli sh taas sokeri mittarin kanssa, eikä sano arvoja vieläkään..

Tohtori tuli lounaan jälkeen (joka maistu ihan paskalta) siis lounas, ei lääkäri, eikä sillä ollu mitää sanottavaa.. vaan että tää on joku viirus ja lähti menee.

Onneks tuli sitten tovereita kylään, kuolen tylsyyteen kun huoneessa on vaan pieni telkkari eikä sieltä tullu muutakun simpsons jaksoja jotka oon nähnyt entuudestaan turhan monta kertaa. Kysyin että saadaanko lähtee kahvilaan alakertaan, sain luvan koska mulla oli saattaja(kaveri) vieressä. En vieläkään oikeen ymmärrä että asiat taitaa olla hullusti jos tarviin saattajan parinsadan metrin matkalle. No mutta sain luvan liikkua kuitenkin, tosin hoitaja toi mulle ROLLAATTORIN jossa oli happipullo kyydissä. Olo oli vähintään naurettava kun Anne 21 vuotta työntää rollaattoria käytävillä.. Kahvilassa otin kahvia ja jätskiä, mikä oli virhe. Olishan mun nyt pitänyt melkeen 20vuoden kokemuksella tietää ettei se jätski helpota astma oireita... No mutta äkkiä osastolle ja spira suuhun.

Loppu ilta menikin sitten lorviessa ja telkkaria kattellessa. Illan aikana hoitajat tajus mun olevan alalla kanssa ja siittä lähtien oon annostellu itte lääkkeeni, happeni ja spirani. Sh toi mulle PEP pullon ja PEF seuranta tarvikkeet, toi lääkelasin ja toivotti hyvää yötä. Hmmmmmm... ei tää ny näin pitäny mennä?

Vielä kerran tultiin mittaan vs ja se oli 8,7.. mitä ihmettä? Se kuulemma johtuu siittä että saan nyt niin paljon kortisonia mutta kyllä mää peläistyin että DM tästä vielä puuttuskin.. Just kun tekee mieli kaikkee hyvää ja makeeta niin vs on jo valmiiks turhan korkee, nice.

Ilta PEF lääkettä ennen ja jälkeen parhaimmillaan 460

Päivän lääkesaldo
- Amorion 1x3
- Ipramol joka vaihdettiin Ipraxaan nopeasykkeisyyden ja lisälyöntien takia. 1x6 päivässä.
- Prednisolon 40mg
- Montelukast 10mg
- Lisä happi 3L minuutissa

PEF - arvojen seuranta aamuin illoin ennen ja jälkeen Ipraxan. PEP- puhalluksia kolme kertaa päivässä kymmenen puhalluksen sarjassa kolme sarjaa.

29.9


Aamu alkaa taas verikokeilla ja mauttomalla aamiaisella. Natrium arvot kuulemma puolestaan lievästi koholla, mutta asiaa kuulemma vaan seurataan. Osaston omalääkäri tuli tänään töihin ja kuunteli mun keuhkot, ei oikeen sanonu mitään uutta .. '' joku viirus '' niinii tiedostetaan jo. Kotiin lähdöstä ei ees mainitse. Happi laskettiin kahteen litraan minuutissa kun saturaatio lääkkeen jälkeen oli 91 ja suurin osa yöstä oli mennyt ilman lisähappea, heräsin useasti ettimään mun viiksiä kun ne oli aina lähtenyt käveleen. PEF arvot parhaimmillaan ennen lääkettä 360 ja lääkkeen jälkeen 450.


Aamu menee lounasta odotellessa, ja sitten sieltä tulee super pahaa ruokaa, kalapihviä, pinaatti kastiketta ja taaaaaas sitä riisiä..vihaan riisiä. Soitin toverille joka lupas tuoda mulle hesemättöö. Ihanaa. Kaverin lähdettyä päätin mennä käymään suihkussa kun sain ilmoituksen että saan huonetoverin. Jopa normaali suihku laitto hengityksen tiukoille ja hengittelin sen jälkeen taas spiraa..

Huonetoveriks sain neutraalin oloisen n. 50-vuotiaan rouvan jolla oli ollut oireeton keuhkokuume ja vietti jo kolmen viikon jakson samaisella osastolla. Nyt oli tullut kuitenkin tullut selkäkipuja jo tohtori lähettänyt osastolle. Syönyt kuulemma kolmen viikon tavanic kuurin ja nyt ainoa oire oli puristava tunne yläselässä.

Illalla lähen vielä kahviossa käymään rollaattorini kanssa. Ei siellä ollut mitään hyvää enään ja verensokeri oli edelleen koholla niin en oikeen uskaltanut syödäkkään mitään. Istuin hetken rollani päällä ulkona, mutta ulkona tuuli niin paljon ettei siellä voinut istua kun minuutin ilman takkia. Hipsin takaisin KEI2 katteleen ikkunasta maisemia, josta näky hervantaan asti.

Vielä mittailtiin saturaatioo joka oli nyt 95, ja happea laitettiin menemään enään litran minuutissa. Toiveissa etten tarvitsisi niitä enään huomenna.

Päivänlääke saldo pysy samana kuin eilinen, samoin iltatoimet johon nyt kuului PEF ja PEP jutut.



30.9


Herään siihen että vittuuntunut laikkari tulee siivoamaan hullun raivolla mun yöpyötää johon on kertynyt parin päivän sisällä mun tavaroita mm. tietokone, lompakko, juomaa, lääkkeet yms. ''nosta nosta!''. Ai että teki mieli sanoo sille että mene helvettiin siitä karjumasta mää nukun nyt, mutta huulta purren siirtelin tavarat pois hänen tieltään. Laikkarin lähdettyä tulee samantien labratäti ottamaan multa verenkaasuja ja ph arvoja, jonka perään tulee toinen labratäti ja ottaa taipeesta verinäytteitä. Oon täynnä EKG lappuja ja laastareita pistoksista ja injektioista. Näytteiden jälkeen alkaa PEF puhaltelu ja spiran valmistelu, sitten uudestaan PEF ja PEP sen jälkeen.

Ei varmaan tarvii taas toistaa että aamiainen ei ollut mitenkään ruokahalua herättävä. Aamiaisen jälkeen sh tuli kyseleen vointia ja katto saturaation. Se oli 97 ja sovittiin että happi voidaan ottaa jo pois. Juuri kun aloin tottua mun hauskoihin viiksiin. Tän jälkeen tuli kaks lääkäri kandia haastatteleen mua ja kuunteleen keuhkoja, ne oli jotenkin niin innoissaan ja peloissaan että hymyilytti :) Pian kandien jälkeen tuli oikeita tohtoreita kaksin kappalein ja samoin sairaanhoitajia. Ne tutkiskeli mun entisiä epikriisejä ja sovittiin että olisin ainakin vielä huomiseen asti osastolla astmani vaikeahoitoisuuden takia. Olin jo kerennyt haaveilemaan kotiin pääsystä, kun en enään tarvinnut lisähappea, saturaatio tässä vaiheessa edelleen 97. Lääkäri vähensi Ipraxaa 1x4 ja päätti lopettaa AB kuurin illalla. Kotiin pääsyn isoin kynnys on huonot PEF arvot aamuisin, muuten kotiin pääsyä olisi jo voitu harkita. Ei voi mitään.

Huonetoverille anttettiin diagnoosiksi jumuituneet selkälihaksen ja passitettiin kotiin.. Se oli kyllä sanoinkuvaamattoman ilonen asiasta. Eipä mennyt aikaakaan kun sain uuden huonetoverin, potailaita oli kuulemma jo alettu sijoittaa huoneiden puutteista käytäville.. Huoneeseen painelee huomattavasti ylipainoinen nainen joka hengittää tooodella raskaasti, ihan super ärsyttävää! Ainoo toive oli etten saa huonetoveria joka kuorsaa niin tää alkaa kuorsaan välittömästi kun pääsi pitkälleen ja tekee sitä tälläkin hetkellä..  Nice.


Kello 21.30 ja oot aina käsittämättömän väsynyt, mutta en saa nukuttua ton kuorsauksen takia.. Pyysin hoitajilta mulle entuudestaan tuttua lääkettä unensaamiseen ja nyt vaan odotellaan..





1.10


KOTIIIN KOTIIN KOTIIIN KOTIIN KOTIIN kuuluu mun takaroivossa joka kerta kun toi huonetoveri päästää uskommattoman kovan kuorsauksen. Aamun kokeiden ja aamiaisen jälkeen tulee tohtori ja sanoo että pitäs olla vielä hetken aikaa täällä kun ei PEF arvoissa edelleenkään muutosta. Keuhkot kuulostaa jo paljon paremmalta kun aikasemmin, joten purnaamisen jälkeen tohtori antaa mulle luvan lähteä kotiin omalla vastuulla. En mieti asiaa edes kahdesti vaan vaihdan sairaalan rytkyt omiin rakkaisiin vaatteisiin ja sanon soronoot, kiitos ja näkemiin. Tohtori varas mulle ajan omalle keuhkospesialistille ja spirometriaan marraskuulle ja anto viikon saikkua.. Eiköhän näillä pärjätä.