Skopiat

Asiakas valmistautuu samalla tavalla skopioihin kuin muihinkin leikkauksiin ; ravinnotta olo, suolen tyhjennys,  verikokeet, RR-mittaus, sykkeen mittaus, hengityksen mittaus, liikkuminen ennen skopiaa eli verenkierron tehostaminen, mahdollisen apuvälineiden käytön opettelu, oikeat tavat hengittää, yskiä, nousta sängystä yms.

ARTROSKOPIA, nivelten tähystys

Toimenpide tehdään yleensä paikallispuudutuksessa tai selkäydinkanavaan tehdyssä spinaalipuudutuksessa, joka puuduttaa koko alaruumiin. Tähystin viedään esimerkisi polviniveleen ihoon tehtävän pienen viillon kautta. Tähystimen avulla voidaan selvitellä ongelma polvea silloin, kuin lääkärin tekemän tutkimuksen ja kuvantamismenetelmien perusteella ei ole päästy riittävän tarkkaan diagnoosiin. Nivelen tähystysleikkaus on potilaalle avoleikkausta miellyttävämpi. Yleensä toimenpide tehdään päiväkirurgisesti ja polvea voi rasittaa normaalisti varsin pian leikkauksen jälkeen. Toimenpiteestä jäävä arpi on pieni ja sairausloma lyhyt. Tähystystoimenpide aiheuttaa myös huomattavasti vähemmän komplikaatioita avoleikkaukseen verrattuna.

 BRONKOSKOPIA,  keuhkoputken tähystys

Keuhkokuvassa tai muissa kuvantamistukimuksissa löytyneitä muutoksia voidaan selvittää keuhkoputkia tähystämällä. Ennen tutkimusta annetaan esilääke ja nielu puudutetaan suihkeella. Tutkimus on kivuton, eikä se yleensä vaikuta hengittämiseen.

Yleensä tähystys tehdään ohuella tähystimellä, jota voidaan taivutella. Se viedään hengitysteihin joko nenän tai suun kautta potilaan maatessa tutkimuspöydällä. Aluksi tarkastellaan kurkunpään alue esim. mahdollisen kurkunpään syövän tai äänihuulihalvauksen toteamiseksi. Tähystimellä pääsee myös syvemmälle keuhkoputkistoon, jolloin voidaan silmämääräisesti tarkistaa keuhkoputkiston limakalvon kunto. Tähystimellä näkyvät keuhkoputkien kasvaimet ja esimerkiksi veriyskän aiheuttava vaurio. Tähystettäessä voidaan ottaa koepaloja samaan tapaan kuin muissakin tähystystutkimuksissa. 

Putken työntäminen keuhkoputkeen kuulostaa vaaralliselta, mutta bronkoskopia on aivan turvallinen. Jos potilaan hapensaanti keuhkosairauden vuoksi on huono jo alun perin, tähystimen vieminen keuhkoputkistoon voi heikentää elimistön hapensaantia tilapäisesti. Joskus tähystämisen yhteydessä saattaa kurkunpäässä tai keuhkoputkissa ilmetä epänormaalin voimakasta supistelua, jonka laukaiseminen voi vaatia lääkehoitoa. 

GASTROSKOPIA, ruokatorven - mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystys

Gastroskopia on verraton tutkimus erilaisten rinta- ja ylävatsaoireiden syyn selvittämiseksi. Näitä oireita voivat olla esim. oksentelu, nielemisvaikeus, tietyt rintakiputyypit tai ylävatsakipu. Oireiden taustalla voi olla esimerkiksi ruokatorven tai mahalaukun tulehdus, maha- tai pohjukaissuolen haava.
Toisinaan gastroskopia tehdään poikkeavien laboratoriotulosten vuoksi. Jos matalan hemoglobiini-arvon syyksi epäillään raudanpuutetta, tähystämällä selvitetään, johtuuko raudanpuute mahan tai suoliston verenvuodosta. Pohjukaissuolen puolelta otetusta näytepalasta voidaan diagnosoida keliakia, joka on ohutsuolen limakalvon sairaus


Tähystystä varten mahalaukun täytyy olla tyhjä, joten potilaan täytyy olla syömättä vähintään kuusi tuntia ja juomatta kaksi tuntia ennen toimenpidettä. Potilaan maatessa vasemmalla kyljellään lääkäri vie ohuen ja taipuisan tähystimen suun kautta ruokatorveen. Tutkimuksen alkuvaiheessa potilas avustaa tähystimen kulkua nielemällä muutaman kerran. Nielu voidaan puuduttaa ennen toimenpidettä. 

Tähystimen ollessa mahalaukussa sinne puhalletaan ilmaa, jotta mahalaukku pullistuu ja sen sisäpinnan limakalvolle on parempi näkyvyys. Tähystin viedään ruokatorven kautta mahalaukkuun ja sieltä edelleen pohjukaissuoleen parinkymmenen sentin verran. Tämän pidemmälle ei päästä kuin uusilla ohutsuolen tähystimillä, joita kuitenkin tarvitaan harvoin. Tähystyksen yhteydessä otetaan koepaloja, jotka patologi tarkistaa mikroskooppitutkimuksella. 

ERCP, sappi ja haimateiden tähystys

ERCP on yhdistetty tähystys- ja röntgentutkimus, jolla saadaan tietoa sappi- ja haimatiehyeiden
rakenteesta sekä mahdollisesta tulehduksesta, tukoksesta tai muista ongelmista sekä niiden syistä.
Tutkimuksen yhteydessä voidaan tehdä tarvittavia toimenpiteitä, esim. poistaa kiviä, avata tukoksia ja
ottaa näytteitä.Gastrokirurgi tekee tutkimuksen röntgenosastolla kahden sairaanhoitajan, röntgenhoitajan jaanestesiaryhmän kanssa. Tutkimuksen aikana makaat lähes vatsallasi kasvot oikealle käännettynä.

Anestesiaryhmän valvonnassa saat kipua lievittävää ja rauhoittavaa lääkettä. Taipuisa tähystin viedäänsuun ja mahalaukun kautta ohutsuolen alkuosaan, jossa on sappi- ja haimatiehyeiden laskukohta. Tähystimen kautta laitettavalla ohuella katetrilla ruiskutetaan tiehyeisiin varjoainetta, läpivalaisussa seurataan tiehyeiden täyttymistä ja otetaan röntgenkuvia. Tutkimus kestää yleensä 10 - 30 minuuttia, tarvittavat toimenpiteet voivat pidentää tutkimuksen kestoa.

LAPAROSKOPIA, vatsaontelon tähystys

Aikaisemmin vatsaontelon tähystyksiä tehtiin enemmän, mutta nykyään kaikututkimus ja muut kehittyneet kuvantamismenetelmät ovat vähentäneet niiden tarvetta. Vatsaontelon tähystyksessä tähystin viedään vatsaontelon sisään ihon läpi kaksi putkea. Toisella putkella vatsaontelonn pumpataan hiilidioksidia, jotta ontelo laajenisi riittävästi näkyvyyttä ja toimenpiteitä varten. Toinen putki on tähystin, jolla tarkastellaan sisätelimiä. Toimenpide täytyy yleensä tehdä nukutuksessa, joten se vaatii leikkaussaliolosuhteet. Tämän vuoksi tutkimus on paljon työläämpi kuin kuvantamistutkimukset. Lisäksi niin nukutukseen kuin itse toimenpiteeseenkin liittyy suurempia vaaroja kuin kuvantamistutkimuksiin. 

Koska vatsaontelon tähystys on vaativa toimenpide, se tehdään vain erityisen painavin perustein. Ehkä tärkein syy tähystää vatsaonteloa on kasvaintautien selvittely. Jos jollakin kuvantamismenetelmällä todetaan vatsassa kasvain, tähystysputken kautta siitä voidaan ottaa koepala patologin tutkittavaksi. 

Vaikka laparoskopian käyttö sairauksien toteamisessa on vähentynyt, samaa periaatetta käytetään nykyään paljon leikkauksissa. Niissä tarvitaan yhtä aikaa useita tähystimiä, joiden kautta vatsan sisällä pystytään tekemään monimutkaisia toimenpiteitä. Tänä päivänä monista leikkauksista, esimerkiksi sappirakon poistoista ja sterilisaatiotoimenpiteistä, suurin osa tehdään tähystämällä. Tähystysleikkaus on turvallisempi ja potilasta vähemmän rasittava kuin avoin leikkaus.

KYSTOSKOPIA, virstarakon tähystys

Virtsarakko on hankalasti kuvattavassa paikassa, sillä se sijaitsee lantion alueella luisen lantiorenkaan ympäröimänä. Tarkin keino nähdä rakon sisälle on tähystäminen. Tähystäminen on aiheellista mm. verivirtsaisuuden selvittelyssä, rakon toimintahäiriöissä ja virtsarakon kasvainta epäiltäessä. Yleisin syy kystoskopiaan on rakkosyövän seuranta.

Toimenpide tehdään yleensä potilaan maatessa selällään jalat erilleen tuettuina. Lapset nukutetaan, mutta aikuisille riittää hyvin virtsaputkeen ruiskutettu puudutusgeeli. Tähystyksessä käytetään yleensä jäykkää tähystinputkea, jolla pystytään näkemään hyvin rakon sisäosat. Osassa tähystyksistä on käytössä taipuisa videokystoskooppi.

Tähystimellä nähdään virtsaputken ja -rakon limakalvon rakenne. Samalla voidaan ottaa koepaloja patologin tekemää mikroskopointia varten. Kaikki muutokset eivät erotu paljaalla silmällä ilman erityistoimia. Tähystävä lääkäri voi ruiskuttaa virtsarakkoon fluoresoivaa väriainetta, joka tarttuu rakon limakalvolle. Fluoresoivaa väriainetta tarttuu erityisesti normaalista poikkeaviin limakalvon alueisiin. Kun rakon limakalvoa katsotaan sinisessä valossa, erottuvat nämä poikkeavat alueet hohtavina eli fluoresoivina. Näin tähystävä lääkäri osaa ottaa koepalat oikeasta paikasta.
Tähystämisen yhteydessä voidaan tehdä myös hoitotoimenpiteitä. Jos rakossa on rakkokiviä (rakon sisälle saostuneita kivimäisiä kokkareita), ne voidaan murskata ja poistaa tähystämisen yhteydessä. Myös verivirtsaisuuden aiheuttanut verenvuotokohta voidaan tyrehdyttää tähystystutkimuksen yhteydessä. Tarvittaessa virtsaputkea tai -rakkoa voidaan laajentaa toimenpiteen yhteydessä.

 

KOLONOSKOPIA&SIGMOIDOSKOPIA, paksusuolen ja sigmasuolen tähystys

Yleisin syy tähystää paksusuolta on pitkään jatkunut ripuli. Myös suoliston verenvuodon paikantamisessa paksusuolen tähystys on perustutkimus.
Tutkimuksen aikana potilas makaa kyljellään polvet ja lonkat koukistettuina. Paksusuolen tähystyksessä lääkäri vie taipuisan tähystimen peräaukosta peräsuoleen, paksusuoleen ja lopulta aivan ohutsuolen loppuosaan. Tässä vaiheessa tähystinputkea on sisällä suolessa noin metri. Tätä koko suolen tähystystä sanotaan kolonoskopiaksi (kolon = paksusuoli).

Jos epäillään paksusuolen loppupään sairautta, voidaan käyttää lyhyempää tähystintä. Sillä katsotaan vain peräsuoli ja paksusuolen loppuosa. Paksusuolen loppupäällä on oma nimi, sigmasuoli, suomennettuna lynkkysuoli. Tutkimusta kutsutaan sigmoidoskopiaksi.

Jotta näkyvyys olisi hyvä, on suolen oltava tyhjä. Jo muutaman päivän ajan ennen tutkimusta kiinnitetään huomiota ruokavalion koostumukseen: maitotuotteita, hiilihappopitoisia juomia, paistettuja ruokia, täysjyvätuotteita sekä vihanneksia, marjoja ja hedelmiä vältetään. Sallittuja ruoka-aineita ovat valkoinen leipä, riisi, makaronit, siivilöidyt marja- ja mehukeitot, kiisselit ja vähärasvainen keitetty liha (broileri, kalkkuna ja kala). Kahvia ja teetä saa nauttia normaalisti.

Varsinainen suolen tyhjennys aloitetaan pari päivää ennen tähystystutkimusta. Tyhjennykseen käytetään tavallisimmin tyhjennysliuosta. Liuos on elimistöön imeytymätöntä polyetyleeniglykoli-elektrolyyttiliuosta, joka huuhtelee suolen puhtaaksi. Liuosta juodaan yhteensä 3–4 litraa. Tutkimuspäivänä täytyy tyytyä vain veteen, mehuun, teehen ja mustaan kahviin. Suolen tyhjentäminen on ehdoton edellytys hyvälle näkyvyydelle ja tutkimuksen onnistumiselle.

Peräsuolen tähystysten alkuaikoina suolta ei osattu tyhjentää kunnolla. Silloin pulmana saattoi huonon näkyvyyden lisäksi olla suolikaasu. Kyse ei ollut hajuhaitoista vaan todellisesta vaarasta, sillä suolikaasu sisältää vetyä ja metaania, jotka ovat räjähtäviä kaasuja. Lääketieteellisissä lehdissä on kuvattu useita tapauksia, joissa suolikaasu on toimenpiteen aikana syntyneen kipinän vuoksi räjähtänyt. Tämä on historiaa, sillä nykyaikaisen tähystyksen yhteydessä räjähdyksiä ei tapahdu, koska suoli tyhjennetään perusteellisesti ennen toimenpidettä. 

RECTOSKOPIA, peräsuolen tähystys

Peräsuolen tähystys suoritetaan 25-30 senttimetriä pitkällä jäykällä instrumentilla, jossa on
valonlähde ja ilmapumppu. Tähystin eli rektoskooppi viedään peräsuoleen peräaukon kautta, tutkimus kestää muutamia minuutteja eikä se aiheuta mainittavaa kipua. Peräsuolen tähystyksellä tutkitaan esimerkiksi peräpukamia tai haavaumia. Tutkimuksen yhteydessä voidaan tarvittaessa ottaa koepaloja. Tähystyksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että peräsuoli on tyhjä ulosteesta. Tutkimusta edeltävänä päivänä kannattaa nauttia vain liemimäisiä ruokia, esim. lihalientä, velliä, kirkkaita pussi- ja mehukeittoja. Nesteitä tulee nauttia runsaasti, noin 2-3 litraa. Samoin tutkimuspäivänä tulee nauttia vain nestemäisiä ruokia ja juoda runsaasti. 2-3 tuntia ennen tutkimusta tulee laittaa 1-2 suolistotyhjennysperäpuikkoa peräsuoleen. Peräpuikot tyhjentävät suolen ulosteesta jonkin ajan kuluttua, yleensä 15-60 minuutin sisällä. Peräpuikkoja voi ostaa apteekista ilman reseptiä. Joillakin sairaaloilla voi tyhjennysohjeisiin kuulua tablettimuotoisia valmisteita. Tyhjennyksen jälkeen voi juoda esim. mehua.