torstai 28. elokuuta 2014

Kohdunkaulan syöpä

Lukuja

Tätä nykyä Suomessa noin viisi naista tuhannesta sairastuu kohdunkaulan syöpään.
Uusia tapauksia todetaan vuosittain noin 170-180
kohdunkaulan syöpään kuolee vuosittain noin 50-70 naista.
Kohdunkaulan syövän esiasteita todetaan ja hoidetaan vuosittain noin 600 naiselta.
Kohdunkaulan syövän esiintyminen on vähentynyt irtosoluseulontojen ansiosta 1960-luvulta lähtien yli 60 prosenttia.
1990-luvun puolivälistä lähtien alle 55-vuotiaiden kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus ja taudin aiheuttama kuolleisuus alkoi kasvaa.
Alle 40-vuotiaiden naisten osallistuminen valtakunnallisiin Papa-seulontoihin on vähentynyt, ja tämän ikäryhmän syövät ovat lisääntyneet eniten.
Tutkimukset osoittavat, että seulonnat kannattaisi aloittaa jo 25-vuotiaana.
Seulontaikäisillä eli 30–60-vuotiailla 19–39 prosenttia esiasteista kehittyisi hoitamattomina syöväksi.
80 prosenttia kohdunkaulan syövistä on lähtöisin limakalvon pintaa päällystävästä kerroksesta.

Kohtu on päärynän muotoinen elin, jonka sisällä hedelmöittyneestä munasolusta kehittyy sikiö. Kohdunkaula yhdistää kohdun emättimeen. Kohdunkaulan syöpä saa alkunsa kohdunkaulan limakalvon normaalien solujen alkaessa muuttua pahanlaatuisiksi.

Valtaosa (80 %) kohdunkaulan syövistä on lähtöisin limakalvon pintaa päällystävästä kerroksesta. Näitä kutsutaan levyepiteelisyöviksi ja niillä on selkeä esivaihe, joka voidaan löytää kohdunkaulasta otetun solunäytteen avulla (Papa-näyte). Toinen syöpätyyppi, adenokarsinooma, on onneksi selvästi harvinaisempi. Se on lähtöisin kohdunkaulakanavan rauhassoluista, ja se näkyy Papa-näytteessä vain osalla potilaista.

Kohdunkaulan syöpään sairastuu Suomessa vuosittain 160 naista. Kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus on maassamme pieni lähinnä valtakunnallisten joukkotarkastusten eli papa-seulontojen takia. Papa-tutkimuksessa löydettyjä solumuutoksia hoitamalla voidaan ehkäistä muutosten muuttuminen pahanlaatuisiksi. Kaikkia kohdunkaulan syöpiä ei kuitenkaan kyetä ehkäisemään joukkotarkastuksilla, sillä osassa tapauksia syöpää edeltävä esivaihe on liian lyhytkestoinen. Potilaiden keski-ikä taudin toteamishetkellä on noin 60 vuotta.

Vaaratekijät ja ennaltaehkäisy

Kohdunkaulan syövän vaaraa suurentavat nuorena aloitetut yhdynnät sekä useat omat tai partnerin sukupuolikumppanit, tupakointi,immuunipuutos, diabetes, verenpainetauti, synnyttämättömyys ja ylipainoisuus.

Virustartunnat ovat keskeinen tekijä kohdunkaulan syövän synnyssä. Papilloomavirus (HPV) on yleinen kohdunkaulassa infektioita aiheuttava virus ja se liittyy syövän esiasteisiin. Ihmisen papilloomavirusta löytyy yli 90 %:ssa kohdunkaulan syövän kasvainnäytteistä.

Yksin HPV ei kuitenkaan pysty aiheuttamaan syöpää. Muilla lisätekijöillä, kuten esimerkiksi tupakoinnilla ja herpesryhmän viruksilla, on merkitystä kohdunkaulan syövän synnyssä.

Oireet

Kohdunkaulan syöpä on usein alkuvaiheessa oireeton. Siksi naisten tulisi käydä Papa-kokeessa 2-3 vuoden välein, jotta mahdolliset solukuvan muutokset voidaan havaita.

Kohdun kaulaosan syövän oireita ovat verestävä tai ruskehtava valkovuoto tai verenvuoto muulloin kuin kuukautisten aikana. Joissakin tapauksissa saattaa ilmetä yhdynnän jälkeistä verenvuotoa.

Tutkimukset

Kohdunkaulan syöpä löydetään yleensä Papa- eli irtosolututkimuksen avulla, jossa naisen kohdunkaulakanavasta otetaan solunäyte. Näytteenottaja rapsuttaa puulastoilla solunäytteet emättimen pohjukasta ja kohdunnapukasta sekä ottaa näytteen pienellä harjalla kohdunkaulasta. Näytteen ottaminen ei varsinaisesti satu, jonkinlaista painetta voi tuntua. Solut tutkitaan mikroskoopissa, jotta saadaan selville niiden luonne.

Kohdunkaulan syövän levinneisyysluokitus

Kun todetaan kohdunkaulan syöpä, tehdään lisätutkimuksia, jotta syövän levinneisyys saadaan selville.

Kohdunkaulan syöpä voi levitä suoraan kasvamalla läpi kohdunkaulan, imuteitä pitkin sekä harvemmin verenkierron mukana. Kasvain voi tunkeutua emättimen limakalvoon, kohdunkaulan yläosaan ja itse kohtuontelon puolelle. Imusuonia pitkin se voi levitä kohdun ja emättimen viereisiin kudoksiin sekä lantion alueen imusolmukkeisiin.

Kolposkopiatutkimuksessa tähystetään emätin ja kohdunnapukka. Siinä voidaan selvittää kasvaimen mahdollinen leviäminen emättimen puolelle. Levinneisyyden selvittämiseksi otetaan myös keuhkokuva, lantion magneettikuvaus, ala- ja ylävatsan kaikututkimus sekä tarvittaessa peräsuolen ja virtsarakon tähystys. Kasvainsolut voivat erittää vereen ns. merkkiaineita. Jos ne tai jokin niistä on koholla, voidaan hoidon tehoa arvioida jatkossa niiden perusteella. Merkkiainepitoisuus laskee, kun hoito tehoaa.

Kohdunkaulan syövän hoito

Kohdunkaulan syövän hoito määräytyy syövän levinneisyyden sekä potilaan yleiskunnon perusteella. Kohdunkaulan syöpää hoidetaan sekä leikkaus-, säde- että solunsalpaajahoidolla että näiden yhdistelmillä.

Kohdunkaulan syöpä leikataan, ellei potilaan yleiskunto tai taudin levinneisyys ole esteenä.

Sädehoito on suurienergistä, ionisoivaa säteilyä, jonka avulla tuhotaan syöpäsoluja ja kutistetaan kasvaimia. Sädehoitoa voidaan antaa paikallisesti suoraan kohdunkaulaan (ns. brakyhoito iridiumilla) ja ulkoisesti lantion alueelle. Sädehoitoon yhdistetään viikottainen solunsalpaajahoito sisplatiinilla, joka tehostaa sädehoidon vaikutusta.

Sädehoidolla on monia haittavaikutuksia johtuen terveenkin kudoksen kuten suoliston ja virtsarakon saamasta sädetyksestä. Virtsarakon ja suoliston ärsytys vähenee muutaman viikon kuluessa sädehoidosta.

Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Solunsalpaajat leviävät verenkierron mukana kaikkialle kehoon. Lääkkeitä annetaan suoraan suoneen tiputuksena.

Solunsalpaajahoitoa suositellaan potilaan yleiskunto huomioiden ja syövän levinneisyysasteen mukaan. Myös solunsalpaajat aiheuttavat haittavaikutuksia, joista tavallisimpia ovat pahoinvointi, hiustenlähtö ja tulehdusalttius.

Kohdunkaulan syövän seuranta

Yhdistetty leikkaus- ja kemosädehoito on johtanut parempiin hoitotuloksiin, mutta aiheuttanut myös haittavaikutuksia. Alaraajojen turvotus, toistuva ruusuihottuma alaraajassa sekä emättimen, virtsarakon ja peräsuolen limakalvovaivat ovat yleisiä.

Seurantakäynneillä kiinnitetään huomiota haittoihin ja pyritään lievittämään niitä. Estrogeenikorvaushoito helpottaa limakalvo-oireita, ja lymfahieronta voi lievittää turvotusta. Ruusuun tehoaa antibioottihoito ja sitä voidaan käyttää myös estohoitona, jos ruusu pyrkii uusimaan tiheästi.

Seurantakäynneillä otetaan aina myös papa-näyte, ja tarvittaessa tähystetään emätin ja kohdunnapukka ja otetaan näytepaloja. Veren merkkiaineita seurataan. Röntgentutkimuksia ja kaikututkimuksia tehdään yksilöllisen harkinnan mukaan.

Kohdunkaulan syövän uusiutuminen

Kohdunkaulan syöpä voi uusia paikallisesti lantion alueella tai etäpesäkkeinä. Etäpesäkkeitä voi esiintyä vatsaontelon imusolmukkeissa, vatsakalvossa, harvoin maksassa ja keuhkoissa, joskus selkärangassa tai lantion luissa

Ennuste

Sairastuneista on elossa viiden vuoden kuluttua noin 90 %, jos syöpä sijaitsee vain kohdunkaulassa (levinneisyysaste I). Jos syöpä on levinnyt kohdunkaulan ulkopuolelle, mutta ei lantion sivuseinämään tai emättimen alakolmannekseen asti (levinneisyysaste II), niin elossa on noin 65 %. Jos tauti on puolestaan levinnyt emättimen alakolmannekseen tai lantion sivuseinämiin (levinneisyysaste III), niin elossa on viiden vuoden kuluttua noin 35 %.

lähteet wikipedia ja cancer.fi

Skopiat

Asiakas valmistautuu samalla tavalla skopioihin kuin muihinkin leikkauksiin ; ravinnotta olo, suolen tyhjennys, verikokeet, RR-mittaus, sykkeen mittaus, hengityksen mittaus, liikkuminen ennen skopiaa eli verenkierron tehostaminen, mahdollisen apuvälineiden käytön opettelu, oikeat tavat hengittää, yskiä, nousta sängystä yms.

ARTROSKOPIA, nivelten tähystys

Toimenpide tehdään yleensä paikallispuudutuksessa tai selkäydinkanavaan tehdyssä spinaalipuudutuksessa, joka puuduttaa koko alaruumiin. Tähystin viedään esimerkisi polviniveleen ihoon tehtävän pienen viillon kautta. Tähystimen avulla voidaan selvitellä ongelma polvea silloin, kuin lääkärin tekemän tutkimuksen ja kuvantamismenetelmien perusteella ei ole päästy riittävän tarkkaan diagnoosiin. Nivelen tähystysleikkaus on potilaalle avoleikkausta miellyttävämpi. Yleensä toimenpide tehdään päiväkirurgisesti ja polvea voi rasittaa normaalisti varsin pian leikkauksen jälkeen. Toimenpiteestä jäävä arpi on pieni ja sairausloma lyhyt. Tähystystoimenpide aiheuttaa myös huomattavasti vähemmän komplikaatioita avoleikkaukseen verrattuna.

BRONKOSKOPIA, keuhkoputken tähystys

Keuhkokuvassa tai muissa kuvantamistukimuksissa löytyneitä muutoksia voidaan selvittää keuhkoputkia tähystämällä. Ennen tutkimusta annetaan esilääke ja nielu puudutetaan suihkeella. Tutkimus on kivuton, eikä se yleensä vaikuta hengittämiseen.

Yleensä tähystys tehdään ohuella tähystimellä, jota voidaan taivutella. Se viedään hengitysteihin joko nenän tai suun kautta potilaan maatessa tutkimuspöydällä. Aluksi tarkastellaan kurkunpään alue esim. mahdollisen kurkunpään syövän tai äänihuulihalvauksen toteamiseksi. Tähystimellä pääsee myös syvemmälle keuhkoputkistoon, jolloin voidaan silmämääräisesti tarkistaa keuhkoputkiston limakalvon kunto. Tähystimellä näkyvät keuhkoputkien kasvaimet ja esimerkiksi veriyskän aiheuttava vaurio. Tähystettäessä voidaan ottaa koepaloja samaan tapaan kuin muissakin tähystystutkimuksissa.

Putken työntäminen keuhkoputkeen kuulostaa vaaralliselta, mutta bronkoskopia on aivan turvallinen. Jos potilaan hapensaanti keuhkosairauden vuoksi on huono jo alun perin, tähystimen vieminen keuhkoputkistoon voi heikentää elimistön hapensaantia tilapäisesti. Joskus tähystämisen yhteydessä saattaa kurkunpäässä tai keuhkoputkissa ilmetä epänormaalin voimakasta supistelua, jonka laukaiseminen voi vaatia lääkehoitoa.

GASTROSKOPIA, ruokatorven - mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystys

Gastroskopia on verraton tutkimus erilaisten rinta- ja ylävatsaoireiden syyn selvittämiseksi. Näitä oireita voivat olla esim. oksentelu, nielemisvaikeus, tietyt rintakiputyypit tai ylävatsakipu. Oireiden taustalla voi olla esimerkiksi ruokatorven tai mahalaukun tulehdus, maha- tai pohjukaissuolen haava.
Toisinaan gastroskopia tehdään poikkeavien laboratoriotulosten vuoksi. Jos matalan hemoglobiini-arvon syyksi epäillään raudanpuutetta, tähystämällä selvitetään, johtuuko raudanpuute mahan tai suoliston verenvuodosta. Pohjukaissuolen puolelta otetusta näytepalasta voidaan diagnosoida keliakia, joka on ohutsuolen limakalvon sairaus

Tähystystä varten mahalaukun täytyy olla tyhjä, joten potilaan täytyy olla syömättä vähintään kuusi tuntia ja juomatta kaksi tuntia ennen toimenpidettä. Potilaan maatessa vasemmalla kyljellään lääkäri vie ohuen ja taipuisan tähystimen suun kautta ruokatorveen. Tutkimuksen alkuvaiheessa potilas avustaa tähystimen kulkua nielemällä muutaman kerran. Nielu voidaan puuduttaa ennen toimenpidettä.

Tähystimen ollessa mahalaukussa sinne puhalletaan ilmaa, jotta mahalaukku pullistuu ja sen sisäpinnan limakalvolle on parempi näkyvyys. Tähystin viedään ruokatorven kautta mahalaukkuun ja sieltä edelleen pohjukaissuoleen parinkymmenen sentin verran. Tämän pidemmälle ei päästä kuin uusilla ohutsuolen tähystimillä, joita kuitenkin tarvitaan harvoin. Tähystyksen yhteydessä otetaan koepaloja, jotka patologi tarkistaa mikroskooppitutkimuksella.

ERCP, sappi ja haimateiden tähystys

ERCP on yhdistetty tähystys- ja röntgentutkimus, jolla saadaan tietoa sappi- ja haimatiehyeiden
rakenteesta sekä mahdollisesta tulehduksesta, tukoksesta tai muista ongelmista sekä niiden syistä.
Tutkimuksen yhteydessä voidaan tehdä tarvittavia toimenpiteitä, esim. poistaa kiviä, avata tukoksia ja
ottaa näytteitä.Gastrokirurgi tekee tutkimuksen röntgenosastolla kahden sairaanhoitajan, röntgenhoitajan jaanestesiaryhmän kanssa. Tutkimuksen aikana makaat lähes vatsallasi kasvot oikealle käännettynä.

Anestesiaryhmän valvonnassa saat kipua lievittävää ja rauhoittavaa lääkettä. Taipuisa tähystin viedäänsuun ja mahalaukun kautta ohutsuolen alkuosaan, jossa on sappi- ja haimatiehyeiden laskukohta. Tähystimen kautta laitettavalla ohuella katetrilla ruiskutetaan tiehyeisiin varjoainetta, läpivalaisussa seurataan tiehyeiden täyttymistä ja otetaan röntgenkuvia. Tutkimus kestää yleensä 10 - 30 minuuttia, tarvittavat toimenpiteet voivat pidentää tutkimuksen kestoa.

LAPAROSKOPIA, vatsaontelon tähystys

Aikaisemmin vatsaontelon tähystyksiä tehtiin enemmän, mutta nykyään kaikututkimus ja muut kehittyneet kuvantamismenetelmät ovat vähentäneet niiden tarvetta. Vatsaontelon tähystyksessä tähystin viedään vatsaontelon sisään ihon läpi kaksi putkea. Toisella putkella vatsaontelonn pumpataan hiilidioksidia, jotta ontelo laajenisi riittävästi näkyvyyttä ja toimenpiteitä varten. Toinen putki on tähystin, jolla tarkastellaan sisätelimiä. Toimenpide täytyy yleensä tehdä nukutuksessa, joten se vaatii leikkaussaliolosuhteet. Tämän vuoksi tutkimus on paljon työläämpi kuin kuvantamistutkimukset. Lisäksi niin nukutukseen kuin itse toimenpiteeseenkin liittyy suurempia vaaroja kuin kuvantamistutkimuksiin.

Koska vatsaontelon tähystys on vaativa toimenpide, se tehdään vain erityisen painavin perustein. Ehkä tärkein syy tähystää vatsaonteloa on kasvaintautien selvittely. Jos jollakin kuvantamismenetelmällä todetaan vatsassa kasvain, tähystysputken kautta siitä voidaan ottaa koepala patologin tutkittavaksi.

Vaikka laparoskopian käyttö sairauksien toteamisessa on vähentynyt, samaa periaatetta käytetään nykyään paljon leikkauksissa. Niissä tarvitaan yhtä aikaa useita tähystimiä, joiden kautta vatsan sisällä pystytään tekemään monimutkaisia toimenpiteitä. Tänä päivänä monista leikkauksista, esimerkiksi sappirakon poistoista ja sterilisaatiotoimenpiteistä, suurin osa tehdään tähystämällä. Tähystysleikkaus on turvallisempi ja potilasta vähemmän rasittava kuin avoin leikkaus.

KYSTOSKOPIA, virstarakon tähystys

Virtsarakko on hankalasti kuvattavassa paikassa, sillä se sijaitsee lantion alueella luisen lantiorenkaan ympäröimänä. Tarkin keino nähdä rakon sisälle on tähystäminen. Tähystäminen on aiheellista mm. verivirtsaisuuden selvittelyssä, rakon toimintahäiriöissä ja virtsarakon kasvainta epäiltäessä. Yleisin syy kystoskopiaan on rakkosyövän seuranta.

Toimenpide tehdään yleensä potilaan maatessa selällään jalat erilleen tuettuina. Lapset nukutetaan, mutta aikuisille riittää hyvin virtsaputkeen ruiskutettu puudutusgeeli. Tähystyksessä käytetään yleensä jäykkää tähystinputkea, jolla pystytään näkemään hyvin rakon sisäosat. Osassa tähystyksistä on käytössä taipuisa videokystoskooppi.

Tähystimellä nähdään virtsaputken ja -rakon limakalvon rakenne. Samalla voidaan ottaa koepaloja patologin tekemää mikroskopointia varten. Kaikki muutokset eivät erotu paljaalla silmällä ilman erityistoimia. Tähystävä lääkäri voi ruiskuttaa virtsarakkoon fluoresoivaa väriainetta, joka tarttuu rakon limakalvolle. Fluoresoivaa väriainetta tarttuu erityisesti normaalista poikkeaviin limakalvon alueisiin. Kun rakon limakalvoa katsotaan sinisessä valossa, erottuvat nämä poikkeavat alueet hohtavina eli fluoresoivina. Näin tähystävä lääkäri osaa ottaa koepalat oikeasta paikasta.
Tähystämisen yhteydessä voidaan tehdä myös hoitotoimenpiteitä. Jos rakossa on rakkokiviä (rakon sisälle saostuneita kivimäisiä kokkareita), ne voidaan murskata ja poistaa tähystämisen yhteydessä. Myös verivirtsaisuuden aiheuttanut verenvuotokohta voidaan tyrehdyttää tähystystutkimuksen yhteydessä. Tarvittaessa virtsaputkea tai -rakkoa voidaan laajentaa toimenpiteen yhteydessä.

KOLONOSKOPIA&SIGMOIDOSKOPIA, paksusuolen ja sigmasuolen tähystys

Yleisin syy tähystää paksusuolta on pitkään jatkunut ripuli. Myös suoliston verenvuodon paikantamisessa paksusuolen tähystys on perustutkimus.
Tutkimuksen aikana potilas makaa kyljellään polvet ja lonkat koukistettuina. Paksusuolen tähystyksessä lääkäri vie taipuisan tähystimen peräaukosta peräsuoleen, paksusuoleen ja lopulta aivan ohutsuolen loppuosaan. Tässä vaiheessa tähystinputkea on sisällä suolessa noin metri. Tätä koko suolen tähystystä sanotaan kolonoskopiaksi (kolon = paksusuoli).

Jos epäillään paksusuolen loppupään sairautta, voidaan käyttää lyhyempää tähystintä. Sillä katsotaan vain peräsuoli ja paksusuolen loppuosa. Paksusuolen loppupäällä on oma nimi, sigmasuoli, suomennettuna lynkkysuoli. Tutkimusta kutsutaan sigmoidoskopiaksi.

Jotta näkyvyys olisi hyvä, on suolen oltava tyhjä. Jo muutaman päivän ajan ennen tutkimusta kiinnitetään huomiota ruokavalion koostumukseen: maitotuotteita, hiilihappopitoisia juomia, paistettuja ruokia, täysjyvätuotteita sekä vihanneksia, marjoja ja hedelmiä vältetään. Sallittuja ruoka-aineita ovat valkoinen leipä, riisi, makaronit, siivilöidyt marja- ja mehukeitot, kiisselit ja vähärasvainen keitetty liha (broileri, kalkkuna ja kala). Kahvia ja teetä saa nauttia normaalisti.

Varsinainen suolen tyhjennys aloitetaan pari päivää ennen tähystystutkimusta. Tyhjennykseen käytetään tavallisimmin tyhjennysliuosta. Liuos on elimistöön imeytymätöntä polyetyleeniglykoli-elektrolyyttiliuosta, joka huuhtelee suolen puhtaaksi. Liuosta juodaan yhteensä 3–4 litraa. Tutkimuspäivänä täytyy tyytyä vain veteen, mehuun, teehen ja mustaan kahviin. Suolen tyhjentäminen on ehdoton edellytys hyvälle näkyvyydelle ja tutkimuksen onnistumiselle.

Peräsuolen tähystysten alkuaikoina suolta ei osattu tyhjentää kunnolla. Silloin pulmana saattoi huonon näkyvyyden lisäksi olla suolikaasu. Kyse ei ollut hajuhaitoista vaan todellisesta vaarasta, sillä suolikaasu sisältää vetyä ja metaania, jotka ovat räjähtäviä kaasuja. Lääketieteellisissä lehdissä on kuvattu useita tapauksia, joissa suolikaasu on toimenpiteen aikana syntyneen kipinän vuoksi räjähtänyt. Tämä on historiaa, sillä nykyaikaisen tähystyksen yhteydessä räjähdyksiä ei tapahdu, koska suoli tyhjennetään perusteellisesti ennen toimenpidettä.

RECTOSKOPIA, peräsuolen tähystys

Peräsuolen tähystys suoritetaan 25-30 senttimetriä pitkällä jäykällä instrumentilla, jossa on
valonlähde ja ilmapumppu. Tähystin eli rektoskooppi viedään peräsuoleen peräaukon kautta, tutkimus kestää muutamia minuutteja eikä se aiheuta mainittavaa kipua. Peräsuolen tähystyksellä tutkitaan esimerkiksi peräpukamia tai haavaumia. Tutkimuksen yhteydessä voidaan tarvittaessa ottaa koepaloja. Tähystyksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että peräsuoli on tyhjä ulosteesta. Tutkimusta edeltävänä päivänä kannattaa nauttia vain liemimäisiä ruokia, esim. lihalientä, velliä, kirkkaita pussi- ja mehukeittoja. Nesteitä tulee nauttia runsaasti, noin 2-3 litraa. Samoin tutkimuspäivänä tulee nauttia vain nestemäisiä ruokia ja juoda runsaasti. 2-3 tuntia ennen tutkimusta tulee laittaa 1-2 suolistotyhjennysperäpuikkoa peräsuoleen. Peräpuikot tyhjentävät suolen ulosteesta jonkin ajan kuluttua, yleensä 15-60 minuutin sisällä. Peräpuikkoja voi ostaa apteekista ilman reseptiä. Joillakin sairaaloilla voi tyhjennysohjeisiin kuulua tablettimuotoisia valmisteita. Tyhjennyksen jälkeen voi juoda esim. mehua.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Labra tehtävä

B-Hb = veren hemoglobiini. naisilla 117-155 g/l ja miehillä 134-167g/l, alentuu anemiassa ja kohoaa jos hapen saantion niukkaa

B-Eryt = veren erytrosyytit, veren punasolujen määrä naisilla. 3,8-4,8 x E12/l ja miehillä 4,5-5,5 x E12/l, arvot laskevat anemiassa

fB-Leuk =verenleukosyytit, veren valkosolut 4,0-10,0 x E9/l, arvo kohoaa tulehduksissa ja laskee pernan liikatoiminnassa

B-Hkr = veren punasolujen tilavuusosuus, naiset 35-46% ja miehet 39-50%, elimistön nestetasapainon arvionti

B-Trom = verihiutaleet/trombisyytit 150-360 xE9/l, nousussa hyytymishäiriö,krooninen tulehdus, ja laskussa B-12 vtm puutos

B-La = veren lasko, naiset alle 30mm/h ja miehet alle 20mm/h, korkea arvo viittaa krooniseen tulehdukseen

B-CRP = plasman c-reaktiivinen proteiini, alla 10mg/l, nousee tulehduksissa ja infektioissa.

B-PVK = perusverenkuva antaa yleiskuvan verisoluista ja hemoglobiinista

P-K = kalium, 3,3-4,9mmol/l, tärkeä suola

P-Na = natrium, 137-145mmol/l, tärkeä suola

P-Ca = kalsium, 2,15-2,51mmol/l, tärkeä suola

P-ALAT = plasman animotransferaasi, naiset 10-45u/l miehet 10-70u/l, kuvaa maksan toimintaa

P-ASAT = plasman aspartaatti aminotransferaasi, naiset 15-35u/l miehet 15-45u/l, maksan sairaudet

P-AFOS = plasman alkaalinen fosfataasi, 35-100u/l, sappitiehyeiden ja maksan sairaudet

fS-Krea = plasman kreatiini, naiset 50-90 µmol/l miehet 60-90 µmol/l, munuaistoiminnan arviointi

fP-Kol = plasman kokonais kolesteroli alle 5,0mmol/l

fP-Kol-HDL = plasman HDL kolesteroli yli 1,0mmol/l ( paha kolesteroli )

fP-Kol-LDL = plasman LDL kolesteroli alle 3,0mmol/l ( hyvä kolesteroli )

fP-Gluk = plasman glukoosi, 4-6mmol/l, diabeteksen toteaminen ja seuranta

B-GHb-A1C = veren glykoitunut hemoglobiini, 4,2-6,0%, diabeetikolla 6-8 tyydyttävä, 8-10 huono, yli 10 erittäin huono.

P-INR = tromboplastiiniaika, terveellä 0,7-1,2 ja marevanisoidulla tavoite 2,0-3,0

S-B12-vit = B12 vitamiini, 140-540pmol/l

Astrup = happo-emästasapaino sekä happi-hiilidioksipitoisuus.

Aseptiikka ESBL ja MRSA

MIKÄ ON ESBL?

ESBL on bakteerin hankkima ominaisuus. Bakteerit, joilla voi olla ESBL-ominaisuus, ovat esim.E-coli ja Klebsiella . Näitä bakteereja löytyy kaikkien henkilöiden ulosteesta ja ne ovat tavallisia infektioiden aiheuttajia. ESBL-ominaisuus tekee bakteerin vastustuskykyiseksi tavallisesti hoidossa käytetyille antibiooteille. Näitä bakteereja kutsutaan ESBL-bakteereiksi, sillä ne tuottavat antibiootteja pilkkovia entsyymejä (extended spectrum beta-lactamases, ESBL).

ESBL ESIINTYVYYS

ESBL -kannat ovat yleistyneet Suomessa viime vuosina. Tarkkaa epidemiologista seurantaa MRSA:n tapaan niiden määrästä ei kuitenkaan vielä ole. Pirkanmaalla ESBL -löydöksiätodetaan 20–30 kuukausittain.

Helsingissä ja Uudellamaalla on eniten EBSLlää, Pirkanmaa tulee toisena. Vuonna 2013 ESBL-löydöksistä suurin osa oli E. coli - (4445; vuonna 2012: 3688) ja pieni osa K. pneumoniae -kantoja (255; vuonna 2012: 204). E. colin ESBL-löydöksiä tehtiin kaiken ikäisiltä, 76 prosenttia oli naisilta ja yli puolet 65 vuotta täyttäneiltä. Puolet löydöksistä (50 %, 2226/4445) oli viljelty virtsasta.

MITEN ESBL TARTTUU JA MITEN TARTUNTA EHKÄISTÄÄN ?

ESBL -kannat tarttuvat kosketustartuntana. Hoitoyksiköissä tavallisin tartuntatie on henkilökunnankädet, kuten useimmilla muillakin bakteereilla. Henkilökunnan käsien lyhytaikainenkontaminoituminen on tavallista, jolloin mikrobin välittyminen potilaasta toiseen käsihygienianpettäessä on mahdollista. Ympäristöön, esim. yhteisiin WC-tiloihin liittyviä epidemioitaon kuvattu, mutta niiden merkitys on pienempi kuin käsien välityksellä tapahtuvien tartuntojen.

Tavanomaiset varotoimet ovat infektioiden torjunnan kivijalka, niitä tulee noudattaa kaikkienpotilaiden hoidossa. Varotoimien tärkein osa-alue on käsihygienia. Tavanomaiset varotoimet oikein toteutettuna vähentävät merkittävästi kosketustartunnan riskiä. Niiden tinkimätön noudattaminen vähentää myös moniresistenttien mikrobien leviämisen riskiä, sillä tunnistettujen, kosketustartuntaeristyksessä hoidettavien lisäksi sairaalassa aina on tunnistamattomia moniresistenttien mikrobien kantajia.

Sairaaloissa ja hoitolaitoksissa tartuntoja ehkäistään käsien desinfektiolla ja välineiden ja hoitoympäristön asianmukaisella puhdistamisella. Joskus nämä toimet eivät riitä, vaan hoitohenkilökunta käyttää hoitotoimenpiteissä ja potilashuoneessa pidempiä aikoja ollessaan myös suojakäsineitä ja muuta suojavaatetusta. Leviämisen ehkäisemiseksi potilas voidaan sijoittaa yhden hengen huoneeseen, jolloin puhutaan kosketuseristyksestä.

ESBL HOITO JA ESBL-INFEKTIOIDEN HOITO

Kun ESBL-bakteeri löytyy oireettoman henkilön suolistosta, on henkilö bakteerin kantaja. Oireeton kantaja ei tarvitse hoitoa.

Infektio tarkoittaa sitä, että ESBL-bakteeri aiheuttaa henkilölle oireisen taudin. Kaikkien ESBL-bakteerin aiheuttamien infektioiden hoitoon löytyy tehoava antibiootti. ESBL-bakteerin aiheuttamien infektioiden hoidossa käytetään eri antibiootteja kuin yleensä virtsatieinfektioita tai vatsan alueen infektioista hoidettaessa. Esim. VTIn hoidossa Nitrofur-C

ESBL TOTEAMINEN, SEULOMINEN JA LABORATORIO TUTKIMUKSET

ESBL:ää tuottava mikrobi todetaan yleensä hoidon vuoksi otetusta näytteestä, kuten virtsa-, veri- tai märkänäytteestä. Käytössä on myös seulontatutkimus, jota käytetään ulkomailta saapuneiden potilaiden kohdalla. Seulontatutkimusta voidaan käyttää myös epidemiatilanteissa. ESBL -seulonta ei ole poissulkeva, eikä sitä toistaiseksi käytetä muissa tilanteissa altistuneiden seulontaan. ESBL -näytettä ei tarvitse tutkia ennestään ESBL:n kantajaksi todetulta.

LABRAT :

Fenotyypin määrittäminen diagnostisella herkkyysmäärityssarjalla.

Tavallisimpien resistenssigeenien osoitus PCR:llä ja tarvittaessa sekvensoinnilla

Epidemiaepäilyssä PFGE-tyypitys

Kaikki ESBL-näytteet lähetetään mirkobilääkeresistenssiyksikköön.

ESBL REKISTERI (?)

Todetuista ESBL:n kantajista pidetään tartuntatautilain mahdollistamaa rekisteriä. Todettukantajuus lisätään potilaan riskitietoihin (infektioyksikkö lisää). Toistaiseksi ei ole olemassa kriteerejä, joiden perusteella henkilö voidaan poistaa ESBL -rekisteristä. ( PSHP 2010 )

Ei tiedetä tarkkaan, kuinka kauan ESBL-bakteeri säilyy ihmisen elimistössä, mutta on todennäköistä että useimmilta se katoaa kuukausien kuluessa. Jos ESBL:n toteamisesta on kulunut jo kuukausia, ette ole ollut sairaalahoidossa ettekä ole tarvinnut antibioottihoitoja, voidaan ESBL-kantajuustieto poistaa, mikäli sitä ei otetuissa näytteissä enää todeta. Tästä päättävät tapauskohtaisesti hygieniahoitaja ja infektiolääkäri (HUS 2012)

MIKÄ ON MRSA JA STAPHYLOCOCCUS AUREUS?

Staphylococcus aureus -bakteeri on yleinen bakteeri, jota löytyy terveiden henkilöiden iholta ja nenän limakalvolta. Usein sitä kutsutaan pelkästään stafylokokiksi. Stafylokokki-infektioita hoidetaan yleensä penisilliinin sukuisilla antibiooteilla. Jotkut stafylokokit ovat kuitenkin kehittyneet vastustuskykyiseksi näille tavallisille stafylokokkiantibiooteille. Antibiooteille vastustuskykyisiä stafylokokkeja kutsutaan metisilliinille resistenteiksi Staphylococcus aureuksiksi eli MRSA:ksi.

MRSA ESIINTYVYYS

MRSA on maailmanlaajuinen ongelma, mutta onneksi Pohjoismaiden
sairaaloissa on toistaiseksi vähän MRSA:ta.

Vuonna 2013 ilmoitettiin 1289 MRSA tapausta, mikä on samaa luokkaa kuin edellisvuonna (2012: 1283). Myös veriviljelyllä todettuja MRSA-tapauksia oli saman verran kuin edellisvuonna (2013: 30 ja 2012: 30). MRSA-veriviljelylöydöksistä 9 (30 %) oli Pirkanmaalla (1,8/100 000) ja 9 (30 %) Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (0,6/100 000); muissa sairaanhoitopiireissä näitä tapauksia oli nollasta kolmeen, yhteensä 12. Suurin osa (19/30) invasiivisista tapauksista esiintyi 65 vuotta täyttäneiltä, ei yhtään lapsilla. Kuten aiemmin kokonaistapausmäärät olivat suurimmat Pirkanmaan ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiireissä. Ilmaantuvuus oli korkein Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiireissä. Löydöksistä 43 prosenttia oli 75 vuotta täyttäneiltä, osuus on hieman enemmän kuin aiemmin (37 %). Lasten MRSA-tapausten määrä ei lisääntynyt (127−113).

MITEN MRSA TARTTUU JA MITEN SITÄ EHKÄISTÄÄN

MRSA voi levitä henkilöstä toiseen käsien kautta. Terveiden ihmisten riski saada MRSA on pieni. MRSA ei leviä ilman välityksellä. MRSA voi tarttua terveydenhoitolaitoksessa. Tavallisesti tämä tapahtuu siten, että joko toisesta potilaasta tai hoitoympäristöstä hoitajan tai lääkärin käsiin on tarttunut MRSA-bakteeria, joka hoitotoimenpiteen yhteydessä tarttuu seuraavaan potilaaseen. Tämän kaltaisia tartuntoja pyritään sairaaloissa kaikin keinoin ehkäisemään. MRSA-tartunnan voi saada myös terveydenhuollon laitosten ulkopuolella ilman selvää osoitettavaa syytä. Tästä syystä sairaaloissa ei voida aina tietää, kuka potilaista kantaa MRSAta.

Sairaalassa potilashuone on joko oma tai muiden MRSA-potilaiden kanssa yhteinen koko sairaalassaoloajan. Huoneesta poistutaan vain henkilökunnan ohjauksessa. Potilas itse ja kaikki huoneessa kävijät noudattavat hyvää käsihygieniaa. Kädet desinfioidaan aina huoneesta poistuttaessa. Lähihoidossa henkilökunta käyttää suojakäsineitä ja kertakäyttöistä suojatakkia tai -esiliinaa.
Suojavaatetusta ei tarvitse käyttää, mikäli huoneessa vain pistäydytään (tuomaan esim. ruokatarjotinta, lääkkeitä jne.).

MRSA HOITO JA MRSA-INFEKTIOIDEN HOITO

Henkilöä sanotaan MRSA-kantajaksi, mikäli hänen elimistöstään on nyt tai aiemmin löytynyt MRSA-bakteeri.
Yleensä MRSA-bakteeri on iholla tai limakalvolla aiheuttamatta mitään oireita.
MRSA-infektiolla tarkoitetaan sitä, että MRSA-bakteeri aiheuttaa henkilölle
oireisen tulehduksen, joka pitää hoitaa antibiootein. Suurin osa MRSA-kantajista
ei koskaan sairastu MRSA:n aiheuttamaan infektioon.

Kaikkien stafylokokki- ja MRSA-infektioiden hoitoon löytyy tehoava antibiootti. MRSA-infektion hoidossa käytetään eri antibiootteja kuin tavallisen stafylokokki-infektion hoidossa. Monet stafylokokki-ihoinfektiot paranevat ilman antibiootteja. Stafylokokin tai MRSA:n oireettomat kantajat eivät tarvitse hoitoa.

TOTEAMINEN, SEULOMINEN JA LABORATORIO TUTKIMUKSET

MRSA todetaan ottamalla bakteeriviljely. MRSA:n toteamiseksi on kehitetty oma MRSA-viljelynäyte. MRSA voi kuitenkin löytyä myös tavallisessakin bakteeriviljelyssä. Otettaessa MRSA-kontrollinäytettä näyte otetaan sieraimesta ja nenänielusta. Näyte voidaan ottaa myös kanyylien juurista, dreenien juurista, haavalta, virtsakatetripotilaan virtsasta, perineumista tai vastasyntyneiltä navasta.

Vuodesta 2011 lähtien MRSA on voitu diagnosoida myös suoraan pyyhkäisy- tai verinäytteestä tehdyn dna-monistustestin avulla. Testi antaa luotettavan tuloksen jo yhdessä tunnissa näytteen ottamisesta. Diagnosointimenetelmä on kehitetty Suomessa.

Tällä hetkellä sairaanhoitopiireissä on otettu käyttöön myös tiukemmat MRSA-seulonnat. Syynä on esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä havaittu MRSA-tapausten kasvu, josta uutisoitiin aiemmin keväällä 2008.

LÄHTEET

Sairaanhoito ja huolenpito kirja WSOY

www.thl.fi

www.pshp.fi

www.hus.fi

www.wikipedia.fi

www.duodecim.fi

www.satshp.fi

www.lshp.fi

torstai 14. elokuuta 2014

Kirurginen potilas

1. TERMINOLOGIAA

Perioperatiivinen hoitotyö =Kirurginen hoitotyö

Preoperatiivinen hoitotyö = Valmistaa potilasta leikkaukseen kotona, polilla tai vuodeosastolla

Intraoperatiivinen hoitotyö = Leikkauksen yksikössä tapahtuva hoitotyö

Postoperatiivinen hoitotyö = Valvonta yksikössä tapahtuva hoitotyö

Lyhki = Lyhyt jälkihoitonen kirurgia, kotiutuminen 1-3pv

Päiki =Päiväkirurgia, kotiutuminen samana päivänä.

Eksogeeninen infektio = Taudin aiheuttaja tulee elimistön ulkopuolelta

Endogeeninen infektio = Taudin aiheuttaja tulee omasta elimistöstä

Puhtausluokka = Puhtausluokka arvioidaan kokemuksen ja tiedon perusteella leikkaushaavan infektioriskin mukaan.

Laskimoanesteetti = Lääkärin antama nukuttava aine

Lihasrelakstantti = Rentouttaa kaikki elimistön lihakset siten että myös hengityslihasten toimitta laantuu

Verityhjiö = Polveen tai sen alapuolelle laitetaan mansetti ja puristuksen ansiosta pintaveri työntyy pois

Laparotomialeikkaus = Vatsaontelon tähystysleikkaus

Tähystysleikkaus = Kehon pnteloon tähystämällä tehtävä leikkaus, potilaalle huomattavat edut ; vähemmän kipuja ja nopeampi tervehtymis aika.

2. ANESTESIA MUODOT

Anestesia = nukutus tai puudutus toimenpiteen ajaksi.

Yleisanestesia = Nukutus joka saadaan aikaan lääkkeillä ja kaasuilla. Kanyylin kautta lääkkeet laskimoon ja intubaatio putken kautta kaasut.

Selkäydinpuudutus = Mahdollistaa alavartalon ja jalkojen alueelle kohdistuvat leikkaukset. (epiduraali ja spinaali)

Epiduraalipuudutus = Puudutus aine ruiskutetaan selkäydinkanavan tyhjiö tilaan, puudutetta ruiskutetaan 10-20ml potilalle jaa asento ja kosketus tunto.

Spinaalipuudutus = Puudutus aine ruiskutataan selkäydin nestetilaan, puudutus ainettä käytetään vähemmän ( 2-4ml) ja siittä seuraa täydellinen puutuminen ja lihaslama.

Paikallispuudutus = Puuduttava aine ruiskutetaan suoraan operoitavalle alueelle.

Plexuspuudutus = Puuduttava aine ruikuitetaan plexus hermoon, josta syntyy tunnottomuus olkapäästä alaspäin käteen.

3. KIRURGISEN POTILAAN PREOPERATIIVINEN OHJAUS

Lähihoitaja ohjaa potilasta kertomalla :

- leikkauksen luonteesta ja tavoitteista ( potilaalle tietoa tietoa leikkauksesta ja sillä saatavista hyödyistä, vähentää pelkoa ja jännitystä )

- syvähengityksen ja oikeaoppisen yskimisen tärkeydestä ( oikea hengitystapa poistaa leikkauksen jälkeistä pahoinvointia, nopeuttaa anestesia aineiden poistumista ja vähentää postoperatiivista kipua. oikea yskimis tapa helpottaa anestesiassa keuhkoihin kertyneen liman pois tuloa )

- ruokailun, juomisen ja erityksen erityispiirteet ( ennen leikkausta on oltava ainakin 6 tuntia ravinnotta ja juomatta, EHDOTONTA. jos potilaalla suolen toiminta on normaalia, sitä ei tarvitse tyhjentää, mutta jos on ummetusta niin suoli tyhjennetään edellisenä päivänä. kuitupitoisia ruokia tulee välttää, jos ei ole ruuansulatus ongelmia. runsaan veden nauttiminen edes auttaa suolen toimintaa )

- hygienian merkitys ( hoitaja ohjaa leikkauspäivän aamuna potilasta peseytymään huolellisesti, tuoreen haavan kanssa ei saa mennä heti suihkuun. lisäksi leikattavalta alueelta poistetaan kaikki iho karvat )

- aktiivinen liike harjoittelu ( anestesia ja vuodelepo hidastavat laskimoveren kiertoa, joten veritulppa riski on suuri. lh ohjaa nilkkojen koukistus/ojennus sarjan kunnes potilas voi liikkua normaalisti )

4. KIRURGISEN POTILAAN POSTOPERATIIVINEN TARKKAILU

LH tarkkailee perus elintoimintoja, erityisesti kipu ja hengitys. Ensimmäinen vuorokausi on tärkein.

Potilaaseen on kytkettynä EKG-monitorointi, automaattinen verenpaineen mittaus, infuusio.

Hengityksessä erityisesti huomioidaan tiheys, ahdistus, happisaturaatio ja ihon väri

Kipussa erityisesti huomioidaan asento, ilme, verenpaine ja syke.

Lähihoitaja tarkkailee myös eritystä, asentoa, ihoa, pahoinvointia, tajuntaa ja verenkiertoa

5. POSTOPERATIIVISET KOMPLIKAATIOT

- Sokki --> Sänky Trendelenburgin asentoon, I.V nesteytys suureksi ja happea maskilla.

- Kipu --> I.V tai I.M kipulääkettä

- Virtsaumpi --> katetrointi

- Sydänkomplikaatio

- Syvä laskimotukos --> Liikunta ennen leikkausta