Kohdunkaulan syöpä

Lukuja Tätä nykyä Suomessa noin viisi naista tuhannesta sairastuu kohdunkaulan syöpään. Uusia tapauksia todetaan vuosittain noin 170-180 kohdunkaulan syöpään kuolee vuosittain noin 50-70 naista. Kohdunkaulan syövän esiasteita todetaan ja hoidetaan vuosittain noin 600 naiselta. Kohdunkaulan syövän esiintyminen on vähentynyt irtosoluseulontojen ansiosta 1960-luvulta lähtien yli 60 prosenttia. 1990-luvun puolivälistä lähtien alle 55-vuotiaiden kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus ja taudin aiheuttama kuolleisuus alkoi kasvaa. Alle 40-vuotiaiden naisten osallistuminen valtakunnallisiin Papa-seulontoihin on vähentynyt, ja tämän ikäryhmän syövät ovat lisääntyneet eniten. Tutkimukset osoittavat, että seulonnat kannattaisi aloittaa jo 25-vuotiaana. Seulontaikäisillä eli 30–60-vuotiailla 19–39 prosenttia esiasteista kehittyisi hoitamattomina syöväksi. 80 prosenttia kohdunkaulan syövistä on lähtöisin limakalvon pintaa päällystävästä kerroksesta. Kohtu on päärynän muotoinen elin, jonka sisällä hedelmöittyneestä munasolusta kehittyy sikiö. Kohdunkaula yhdistää kohdun emättimeen. Kohdunkaulan syöpä saa alkunsa kohdunkaulan limakalvon normaalien solujen alkaessa muuttua pahanlaatuisiksi.

Valtaosa (80 %) kohdunkaulan syövistä on lähtöisin limakalvon pintaa päällystävästä kerroksesta. Näitä kutsutaan levyepiteelisyöviksi ja niillä on selkeä esivaihe, joka voidaan löytää kohdunkaulasta otetun solunäytteen avulla (Papa-näyte). Toinen syöpätyyppi, adenokarsinooma, on onneksi selvästi harvinaisempi. Se on lähtöisin kohdunkaulakanavan rauhassoluista, ja se näkyy Papa-näytteessä vain osalla potilaista.

Kohdunkaulan syöpään sairastuu Suomessa vuosittain 160 naista. Kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus on maassamme pieni lähinnä valtakunnallisten joukkotarkastusten eli papa-seulontojen takia. Papa-tutkimuksessa löydettyjä solumuutoksia hoitamalla voidaan ehkäistä muutosten muuttuminen pahanlaatuisiksi. Kaikkia kohdunkaulan syöpiä ei kuitenkaan kyetä ehkäisemään joukkotarkastuksilla, sillä osassa tapauksia syöpää edeltävä esivaihe on liian lyhytkestoinen. Potilaiden keski-ikä taudin toteamishetkellä on noin 60 vuotta.

Vaaratekijät ja ennaltaehkäisy

Kohdunkaulan syövän vaaraa suurentavat nuorena aloitetut yhdynnät sekä useat omat tai partnerin sukupuolikumppanit, tupakointi,immuunipuutos, diabetes, verenpainetauti, synnyttämättömyys ja ylipainoisuus.

Virustartunnat ovat keskeinen tekijä kohdunkaulan syövän synnyssä. Papilloomavirus (HPV) on yleinen kohdunkaulassa infektioita aiheuttava virus ja se liittyy syövän esiasteisiin. Ihmisen papilloomavirusta löytyy yli 90 %:ssa kohdunkaulan syövän kasvainnäytteistä.

Yksin HPV ei kuitenkaan pysty aiheuttamaan syöpää. Muilla lisätekijöillä, kuten esimerkiksi tupakoinnilla ja herpesryhmän viruksilla, on merkitystä kohdunkaulan syövän synnyssä.

Oireet 

Kohdunkaulan syöpä on usein alkuvaiheessa oireeton. Siksi naisten tulisi käydä Papa-kokeessa 2-3 vuoden välein, jotta mahdolliset solukuvan muutokset voidaan havaita.

Kohdun kaulaosan syövän oireita ovat verestävä tai ruskehtava valkovuoto tai verenvuoto muulloin kuin kuukautisten aikana. Joissakin tapauksissa saattaa ilmetä yhdynnän jälkeistä verenvuotoa.

Tutkimukset

Kohdunkaulan syöpä löydetään yleensä Papa- eli irtosolututkimuksen avulla, jossa naisen kohdunkaulakanavasta otetaan solunäyte. Näytteenottaja rapsuttaa puulastoilla solunäytteet emättimen pohjukasta ja kohdunnapukasta sekä ottaa näytteen pienellä harjalla kohdunkaulasta. Näytteen ottaminen ei varsinaisesti satu, jonkinlaista painetta voi tuntua. Solut tutkitaan mikroskoopissa, jotta saadaan selville niiden luonne.

Kohdunkaulan syövän levinneisyysluokitus

Kun todetaan kohdunkaulan syöpä, tehdään lisätutkimuksia, jotta syövän levinneisyys saadaan selville.

Kohdunkaulan syöpä voi levitä suoraan kasvamalla läpi kohdunkaulan, imuteitä pitkin sekä harvemmin verenkierron mukana. Kasvain voi tunkeutua emättimen limakalvoon, kohdunkaulan yläosaan ja itse kohtuontelon puolelle. Imusuonia pitkin se voi levitä kohdun ja emättimen viereisiin kudoksiin sekä lantion alueen imusolmukkeisiin.

Kolposkopiatutkimuksessa tähystetään emätin ja kohdunnapukka. Siinä voidaan selvittää kasvaimen mahdollinen leviäminen emättimen puolelle. Levinneisyyden selvittämiseksi otetaan myös keuhkokuva, lantion magneettikuvaus, ala- ja ylävatsan kaikututkimus sekä tarvittaessa peräsuolen ja virtsarakon tähystys. Kasvainsolut voivat erittää vereen ns. merkkiaineita. Jos ne tai jokin niistä on koholla, voidaan hoidon tehoa arvioida jatkossa niiden perusteella. Merkkiainepitoisuus laskee, kun hoito tehoaa.

Kohdunkaulan syövän hoito

Kohdunkaulan syövän hoito määräytyy syövän levinneisyyden sekä potilaan yleiskunnon perusteella. Kohdunkaulan syöpää hoidetaan sekä leikkaus-, säde- että solunsalpaajahoidolla että näiden yhdistelmillä.

Kohdunkaulan syöpä leikataan, ellei potilaan yleiskunto tai taudin levinneisyys ole esteenä.

Sädehoito on suurienergistä, ionisoivaa säteilyä, jonka avulla tuhotaan syöpäsoluja ja kutistetaan kasvaimia. Sädehoitoa voidaan antaa paikallisesti suoraan kohdunkaulaan (ns. brakyhoito iridiumilla) ja ulkoisesti lantion alueelle. Sädehoitoon yhdistetään viikottainen solunsalpaajahoito sisplatiinilla, joka tehostaa sädehoidon vaikutusta.

Sädehoidolla on monia haittavaikutuksia johtuen terveenkin kudoksen kuten suoliston ja virtsarakon saamasta sädetyksestä. Virtsarakon ja suoliston ärsytys vähenee muutaman viikon kuluessa sädehoidosta.

Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Solunsalpaajat leviävät verenkierron mukana kaikkialle kehoon. Lääkkeitä annetaan suoraan suoneen tiputuksena.

Solunsalpaajahoitoa suositellaan potilaan yleiskunto huomioiden ja syövän levinneisyysasteen mukaan. Myös solunsalpaajat aiheuttavat haittavaikutuksia, joista tavallisimpia ovat pahoinvointi, hiustenlähtö ja tulehdusalttius.

Kohdunkaulan syövän seuranta

Yhdistetty leikkaus- ja kemosädehoito on johtanut parempiin hoitotuloksiin, mutta aiheuttanut myös haittavaikutuksia. Alaraajojen turvotus, toistuva ruusuihottuma alaraajassa sekä emättimen, virtsarakon ja peräsuolen limakalvovaivat ovat yleisiä.

Seurantakäynneillä kiinnitetään huomiota haittoihin ja pyritään lievittämään niitä. Estrogeenikorvaushoito helpottaa limakalvo-oireita, ja lymfahieronta voi lievittää turvotusta. Ruusuun tehoaa antibioottihoito ja sitä voidaan käyttää myös estohoitona, jos ruusu pyrkii uusimaan tiheästi.

Seurantakäynneillä otetaan aina myös papa-näyte, ja tarvittaessa tähystetään emätin ja kohdunnapukka ja otetaan näytepaloja. Veren merkkiaineita seurataan. Röntgentutkimuksia ja kaikututkimuksia tehdään yksilöllisen harkinnan mukaan.

Kohdunkaulan syövän uusiutuminen

Kohdunkaulan syöpä voi uusia paikallisesti lantion alueella tai etäpesäkkeinä. Etäpesäkkeitä voi esiintyä vatsaontelon imusolmukkeissa, vatsakalvossa, harvoin maksassa ja keuhkoissa, joskus selkärangassa tai lantion luissa

Ennuste

Sairastuneista on elossa viiden vuoden kuluttua noin 90 %, jos syöpä sijaitsee vain kohdunkaulassa (levinneisyysaste I). Jos syöpä on levinnyt kohdunkaulan ulkopuolelle, mutta ei lantion sivuseinämään tai emättimen alakolmannekseen asti (levinneisyysaste II), niin elossa on noin 65 %. Jos tauti on puolestaan levinnyt emättimen alakolmannekseen tai lantion sivuseinämiin (levinneisyysaste III), niin elossa on viiden vuoden kuluttua noin 35 %.

lähteet wikipedia ja cancer.fi